Michael Polanyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michael Polanyi vuonna 1933.

Michael Polanyi (syntyjään Mihály Polányi; 11. maaliskuuta 1891 Budapest, Itävalta-Unkari – 22. helmikuuta 1976 Northampton, Yhdistynyt kuningaskunta) oli unkarilais-brittiläinen tutkija, joka toimi kemian, taloustieteen ja filosofian aloilla.

Opiskelu ja ura yliopistossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän kiinnostui termodynamiikasta ja kvanttiteoriasta ja ilman ohjausta suoritti tohtorin tutkinnon (Ph.D.). Tämän jälkeen hän työskenteli Kaiser Wilhelm-instituutissa fysikaalisen kemian laitoksella ja nimitettiin vuonna 1933 fysikaalisen kemian professoriksi Manchesterin yliopistoon.[1]

Tutkijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysikaalisessa kemiassa Polanyi tutki reaktiokinetiikkaa, röntgensäteiden taipumista (diffraktio) ja kaasujen adsorboitumista. Hänen päätutkimusalansa oli kuitenkin reaktiokinetiikka, johon hän sovelsi termodynamiikkaa ja kvanttiteorioita. Vuonna 1931 hän yhdessä Henry Eyringin kanssa ensimmäistä kertaa kaasukinetiikan perustutkimuksessa käytti heidän yhdessä luomaa semiempiiristä potentiaalienergiapintaa -reaktion dynamiikkalaskuissa. Tämän jälkeen hän 1930-luvulla teki perustutkimusta alkeisreaktioista ja liuosreaktioista. Hän tutki Eyringin kehittämää siirtymätilateoriaa ja sovelsi sitä reaktioihin joissa reaktiopaine vaikuttaa kinetiikkaan.

Filosofiassa hän vaikutti erityisesti tieteenfilosofiassa, jossa hän alkoi vastustaa vallitsevaa positivismia. Polanyin mukaan se epäonnistui hiljaisen tiedon ja mielikuvituksen luovan roolin tunnistamisessa. Hän sovelsi tieteenfilosofiaansa myös taloustieteeseen vertaamalla tiedeyhteisön toimintaa vapaisiin markkinoihin.

Lisätietoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Polanyin poika John Charles Polanyi palkittiin vuonna 1986 Kemian Nobel-palkinnolla reaktiodynamiikan tutkimuksistaan.

Polanyista tuli katolisen kirkon jäsen 28-vuotiaana.[2] Uskonnolliset kirjoittajat ovat viitanneet Polanyin kirjoituksiin useasti.[2]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Science, Faith, and Society (1946)
  • The Logic of Liberty (1951)
  • Personal Knowledge: Towards a Post-Critical Philosophy (1964)
  • The Tacit Dimension (1967)
  • Meaning (yhdessä H. Proschin kanssa) (1975)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keith J. Laidler, Chemical Kinetics, 3. painos, sivu 511, (1987), HarperCollinsPublisher, ISBN 0-06-043862-2
  2. ↑ a b McGrath, Alisteir E.: Science & Religion: An introduction, s. 83–84. Oxford: Blackwell, 1999. ISBN 0631208410

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rae, Murray A. (toim.): Critical Conversations: Michael Polanyi and Christian Theology. Eugene (Or.): Pickwick Publications, 2012. ISBN 978-1-61097-727-2
  • Virtanen, Ilkka: How Tacit Is Tacit Knowledge? Polanyi’s Theory of Knowledge and Its Application in Knowledge Management Theories. (Diss. Acta Universitatis Tamperensis, 1947) Tampere: Tampere University Press, 2014. ISSN 1455-1616 ISBN 978-951-44-9492-5 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michael_Polanyi&oldid=22803944”